tiistaina, huhtikuuta 26, 2022

Hei kyläläiset!

Hei kaikki kyläläiset!


Näinhän siinä kävi, että minut valittiin kyläyhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi toimintakaudelle -22. Olen monelle varmasti entuudestaan tuttu naama, mutta niille jotka eivät minua vielä tunne; olen Jarkko Säily, 36-vuotias kahden lapsen isä ja ammatiltani veturinkuljettaja. Perheeseeni kuuluu avopuoliso ja 2 lasta (2 v ja 9 v). Olen koko ikäni asunut Raudaskylällä, nuoruuteni Säilynperällä ja sittemmin 2007 muuttanut Raudasmäelle Tyynelään isovanhempieni kotitaloon. 


Kylän asiat ovat olleet minulle aina tärkeitä, koska näinkin pienessä kylässä on äärettömän paljon potentiaalia ja kehitysmahdollisuuksia, jotta kylästä saadaan asukkaiden tarpeita ja toiveita vastaava, niin harrastamisen kuin järjestettävien tapahtumienkin puolesta. 


Tavoitteenani tulevalla toimikaudella on toteuttaa aiemmin toteuttamatta jääneitä tapahtumia, parantaa kylän harrastusmahdollisuuksia, ottaa kyläläisten mielipiteet, sekä kehitysehdotukset huomioon ja resurssien mukaan niitä mahdollisimman hyvin toteuttaakin.


Mitä ikinä ideoita, risuja/ruusuja, kehityskohteita, hankintoja tai mitä tahansa muuta kylää koskevia asioita on mielen päällä, minuun voi ottaa rohkeasti yhteyttä ja katsotaan homma kuntoon! 



Jarkko Säily, puheenjohtaja

puh. 0451374499


keskiviikkona, helmikuuta 09, 2022

Päivitetty kyläsuunnitelma vuosille 2021 - 2022

Linkki kyläsuunnitelmaan


Kyläsuunnitelmassa on lista kylän yrityksistä. Jos näet listassa jo lopettaneista yrityksiä tai vanhentunuttu tietoa, nin siitä voisi ilmoittaa Kylätoimikunnalle osoitteeseen raudaskyla@gmai.com.
Samoin voit ilmoittaa uuden yrityksen lisättäväksi tuonne.

tiistaina, kesäkuuta 29, 2021

Raudaskylän historiaa tarinoina: Osa 14 - Kylän kaupat

Kaupat murroksen mittareina


1960-luvulla Suomen vaurastuminen alkoi näkyä maaseudulla autojen ja monien kodinkoneiden yleistymisenä. Kun monen työt olivat kauempana kotoa, auto helpotti kulkua, mutta samalla ostosten tekokin usein siirtyi isompiin keskuksiin.
Vielä-70-luvun alkuvuosina Raudaskylälläkin oli kauppoja joka "niemen notkossa ja saarelmassa".
Isollakoskella oli 2 kauppaa, Löytylläkin osuuskaupan myymälä, samoin Huhtalassa.
Raudaskylän keskustassa oli osuuskauppa, K-kauppa, Haapalan Joonaan, Singon ja Erkkilän kaupat.
Osuuskaupoista kylällä toimi viimeksi keskustan kauppa, joka lopetettiin-90-luvun alussa. Naapuri kauppias osti sen ja viimeksi minä pidin siinä Marjakankaan Korukivi-nimistä liikettä.
Osuuskauppaan nimettiin viimeiseksi kaupan hoitajaksi henkilö, joka ei tilannut sinne juuri mitään myytävää... eräs tuttu halusi ostaa vähän enemmän jauhelihaa ,mutta myyjä ei myynyt... pitää kuulemma muillekin jäädä!! Yleensähän kauppias toteaa,että hups tuli vähän yli,mutta haitanneeko tuo!!
Kun hän oli lomalla,olivat myyjät täydentäneet kaupan lahja tavara hyllyjä. Lomalta tullessaan hän oli ollut pahalla päällä kun oli tilattu tavaraa.
- No ainahan meillä on ollut kyläläisille myynnissä myös lahjatavaraa vähissä määrin!!
Selitys ei mennyt läpi.... liikevaihto laski.. kumma kyllä... ja osuuskauppa loppui kylältä.
Muistan yhden kerran kun olin ostoksilla ja nuori harjoittelijatyttö istui kassakoneen takana. Hartikaisen Hannu tuli maksamaan kuukauden ostoksia. Ennen oli mahdollista ostaa kaupasta velaksi ja maksaa myöhemmin. Olen kuullut että ainakin maaseudulla tämä oli hyvin Yleistä, kun oli paljon köyhyyttä. Niitä ostoksia sitten yritettiin maksella kuka kerralla kuka pienemmissä erissä. Kaupalla varmaankin hankalaa,mutta monille köyhemmille todella tarpeellinen systeemi.
Hän kysäisi pilke silmäkulmassa hänen perinteisellä huumorillaan tytöltä:
- Paljonko sitä velkaa siellä olikaan? Voiskohan sen maksaa noin niinkuin luonnossa?
Tyttö punasteli kuin paloauto. 😀
Haapalan Joonas lopetti kaupanpidon70-luvun alussa. Hän harrasti myös kellokauppaa ja minäkin kävin häneltä ostamassa elämäni ensimmäisen kellon. Leijonan.
Singon Reino ja Mandi pitivät kauppaa K-kauppaa vastapäätä. Reino oli aiemmin ollut viereisen osuuskaupan hoitaja, mutta sittemmin perustanut oman. Myöhemmin samassa talossa toimi Lootus-baari ja sen jälkeen Raudaskylän sähköosuuskunta. On nykyisin asuin käytössä.
K-kaupalla oli vuosikymmenten aikana monia omistajia. Minun aikanani Antti-Roiko ja Pinola, viimeisenä kauppaa hoiti Hurmelinna ,jonka aikana siinä oli myös asiamiesposti. Se taisi siirtyä jo Pinoloiden aikaan kauppaan.
Erkkilän kauppa sijaitsi Savontien varressa ja hän olikin kerran todennut, että tie hänen kaupan piti pystyssä! Sieltä ne asiakkaat tuli.
Yhtään kauppaa ei ole jäljellä. Opiston yhteydessä on pieni kioski ja Hyttisillan lähellä Sikabaari - Maatilan lihakauppa, jossa myös muuta elintarviketta myynnissä.
Toinen iso murros maaseudulla kiihtyi-90-luvun alussa, kun liittyminen EU:hun toi muutoksia maanviljelyyn. Siitä olenkin kirjoittanut jo aiemmin kirjasen "Mietteitä maaseudun murroksesta".

Tarinan kirjoittaja on Reino Marjakangas:
https://www.facebook.com/groups/868785617280032/permalink/1010983296393596/

Raudaskylän historiaa tarinoina: Osa 13 - Kurunperä

Kurunperää sellaisena kuin minä sen muistan

Kurunperä eli virallisesti Maijan-Kurunperä kuten kartoissa lukee, on osa Löytynperää, joka taas kuuluu Raudaskylään. Tuo Maija lienee tullut Kurun"alkuasukkaan"mukaan.
Oikeastaan voisi sanoa,että alue aikaa Ilon Urhon talosta ja Löytylle päin se rajoittuu metsään ja peltoon. Näin olen ajatellut. Urhon talo rajana, koska se oli Kariperää kohden mentäessä jostakin syystä viimeinen talo, josta käytiin Löytyllä koulussa. En tiedä, miksi raja oli vedetty juuri siihen vaikka vieressä oli toinenkin talo... oliko aikoinaan asukkaiden toivomus... Kariperältä käytiin koulussa Raudaskylällä.
Ilon Urhon ja Notkon taloista olenkin jo edellä kertonut, samoin omasta kodistani, Leppäniemestä, josta varmaan eniten ja myös tämän jälkeen.
Kurussa asuivat Kalle ja Anni. Heillä oli yksi minua vanhempi tytär. Kerran oli ehkä joku koira tuonut metalliastian meidän pihalle. Ajattelin poiketa naapurissa,josko se olisi heidän. Kun pääsin sisälle, Anni otti kahvipannun aikomuksena keittää vieraalle kahvit. Kalle hetken katsoi pannua ja sanoi:
- Keitä pikkupannulla!!!
- Minä keitän millä minä haluan!!!
Monet muistavat Kallen hyvin tarkkana ja säästäväisenä.
Jatketaanpa seuraavalla kerralla seuraavasta talosta😀

Tarinan kirjoittaja: Reino Marjakangas

Raudaskylän historiaa tarinoina: Osa 12 - Raudaskylän apteekit

Raudaskylän apteekit
Raudaskylällä toimi"kyläapteekki". Minun muistini aikaan ensimmäinen oli Marttilan talossa. Isäntä ajoi taksia ja emäntä piti K yläapteekkia. Myöhemmin talossa asui Malkamot ja nykyisin Komujärvi. Reseptilääkkeitä sieltä ei saanut, mutta salvoja ja lääkkeitä kipuihin, kuumeeseen, vitamiineja, laastareita..
Oli hyvin tarpeellinen. Minäkin siellä aina joskus asioin. Joku varmaan tietää, missä ja milloin oli kylällä apteekkitoimintaa ennen tätä.
Tämän jälkeen apteekki sijaitsi Kirvesmiehentiellä Peltoloilla ja Riippusillantiellä Päivärinnoilla. En muista varman päälle, onko tuo järjestys oikea.
Apteekki sijaitsi viimeksi Raudaskylän Postin yhteydessä. Sieltä muistan hauskan tapahtuman, kun olin postissa asioilla ja Koiviston Soini tuli kysymään:
- Saiskos teiltä ostaa Mustanparran tippoja?
- Niin että mitä?
- Mustanparran tippoja! Ne ovat niin hyviä lääkkeitä!!!
- Mutta eihän niitä ole ollut myynnissä enää kohta vuosikymmeniin!!!
Tällainen sivuapteekkitoiminta olisi edelleenkin monella kylällä tervetullutta. Ei aina tarttis lähteä kauempaa kaikkea hakemaan. Mahtaako laki nykyisin senkin kieltää??

Tarinan kirjoittaja: Reino Marjakangas https://www.facebook.com/groups/868785617280032/permalink/1007043023454290/


tiistaina, huhtikuuta 20, 2021

Raudaskylän frisbeegolf radan päivitys 2021




Tulevana kesänä päästään pelaamaan frisbeegolfia uudistetulla Rauskin radalla . Ylivieskan Frisbeekarhut
tekevät suunnitelman  uuden radan väylistä. Luvissa on kolme uuuttaa väylää, eli rata olisi tuolloin 12 väyläinen. Vanhat korit vaihdetaan uusiin, jotka saamme Frisbeekarhuilta. 

Talkoolaisia tarvitaan uusien korien pystytykseen, joten seuraahan ilmoittelua!!

Uuden radan tiedot päivitetään mm. tänne, kunhan rata saadaan valmiiksi:



sunnuntaina, huhtikuuta 11, 2021

Raudaskylän historiaa tarinoina: Osa 11 - Nälkävuodet

1800-luvun loppupuolen suuret nälkävuodet-

Talvi jatkui... ei tuntunut tulevan kesää... pakkanen vieraili, halla vei viljan, perunat... tuli nälkä talvet koko suomeen. Vaikeat ajat koetteli myös Ylivieskaa. Oli ainakin yksi paikka, jonne halla ei pystynyt: Huhmarlampi,kansan suussa Lampinjärvi. Sinne eräs pariskunta, kutsutaan heitä vaikka Heikiksi ja Liisaksi, raivasi pellot, rakensi majansa. Järvestä sai kalaa, pelloilta ruokaa ja lehmiltä maitoa.
Vielä kun olin nuori, oli näkyvissä rakennusten pohjia ja peltoja. Järven toinen pää oli hyvin kapea ja jatkui pienenä purona hyllyvän suon keskellä. Siellä oli vaatimaton silta, jota kutsuttiin ja ehkä vieläkin kutsutaan karjansillaksi. Varmaankin kuljetettu lehmiä järven toiselle puolelle. Ehkä silta oli silloin paremmassa kunnossa.

Kun käveli polkua pihalta järven leveämpää kohtaa kohti, oli matkan varrella peltoja. Minun aikana siellä kasvoi myös Näsiää. Harvinaista kasvia, joka on kalkin suosija.

Usein olen kuullut legendaa järven jättikaloista, jotka oli rikkoneet pyydyksiä. Itsellä muistissa Karjasillan luota ongitut komeat ahvenet.

Ampumaradan lähellä on niin sanottu sileä Kallio. Siihen kallioon asukkaat hakkasivat tietoja nälkävuosista, mutta metsäkoneet ovat kaiken pilanneet. Vain vuosiluku näkyvissä. Oulun yliopiston arkeologin mukaan kyseessä todella harvinainen dokumentti. On olemassa tuolta ajalta hyvin vähän.
Yliluoman Joonas kävi tutkimassa aluetta ja löysi myös uudemman vuosiluvun 1926. Nykyisin järvellä on huvila-asutusta ja kallioiden päällä yleisessä käytössä oleva laavu.

Tarinan kirjoittaja: Reino Marjakangas

Raudaskylän historiaa tarinoina: Osa 10 - Sattumuksia tsaarin kanssa

Eräs historian kirja kertoi aikoinaan Kainuusta: Tsaari joukkoineen ratsasti Kainuusta Oulua kohti. Kun kansa kuuli hänen olevan tulossa, he sahasivat puut melkein poikki ja kun tsaari ratsasti, he köysillä vetivät puut kumoon hänen silmiensä edestä. Kovin oli hän yllättynyt kun metsätkin antavat hänelle tietä!!!

Ja nyt hyppäämme Raudaslylälle! Tarina ei kerro, milloin tämä on tapahtunut, liittyykö tsaarin yllä kerrottuun matkaan.. saattoipa hyvinkin!!!
Joonas Yliluoma löysi oululaisesta Kansan Kaiku-lehdestä jutun, jossa tsaari joukkoineen oli ratsastanut Raudaskylällä ja nähnyt miten 9 miestä niitti rivissä viljaa. Tapahtuma oli jättänyt pysyvän jäljen häneen joten hän antoi Raudaskylälle luovutuskirjan ja mitalin. Olisipa mielenkiintoista,jos ne olisivat yhä tallessa. Niihin aikoihin Raudaskylällä oli myös laajaa humalan viljelyä. Mainittu jopa verokirjoissa.

Raudaskylän historiaa tarinoina: Osa 9 - Monien tarinoiden Huhmarkallio


Huumari... alueen korkein paikka on monien tarinoiden paikka.
Ennen jääkautta alueella vallitsi osa isosta fennoskandian vuoristosta. Näiden vetäydyttyä Huhmari jäi kovan kallioperän ansiosta muuta maastoa korkeammaksi.

Mistä sitten nimi Huhmari. Eteläisessä Suomessa on myös samanniminen paikka. Veikkaan, että ainakin minun mainitsemassani Huhmarissa nimi tulee paikalta löytyneistä hiidenkirnuista. Ikävä kyllä tietojeni mukaan nämä on haudattu parkkipaikan alle. Onko myös kivikauden haudaksi väitetty röykkiö loppujen lopuksi hiidenkirnu... se selviäisi vain tutkimalla. Ehkä hiidenkirnua on käytetty hautana.

Nykyisen laskettelurinteen ja Rinnemajan vieressä on jyrkänne, jota sanotaan yhä Hannun hypyksi. Satoja vuosia sitten Hannu ajoi takaa peuraa ja peura edellä, Hannu perässä suksineen tippui alas ja kuoli.

Hannun hypyn seinämässä on ollut luola, jossa on kuulemani mukaan piileskelty sotakarkurina. Säilyn Suoma kertoi, että luolan suu on jäänyt Rinnemajan alle. Lapsena usein oli Huhmarissa leikitty ja vanhemmat oli pelotelleet, että kyöpeli tulee luolasta. Myöhemmin kalliota on louhittu sepeliksi ja suurin osa luolasta lienee kadonnut. Louhinta töiden yhteydessä oli muun muassa tapahtunut valtava räjähdys,j osta ehkä joku voi tietää paremmin.

Nykyisin alueella on hiihtokeskus,garting-rata ja läheisyydessä ampumarata. Monet hiihtolajien sm-kisat on Huhmarissa pidetty.

Nuorena usein naapurin Joukon kanssa hiihdettiin Huhmariin ja puusuksilla laskettiin päältä asti. Tänä päivänä ei tulisi mieleenkään moinen!!

Muistui mieleeni,että Lämsän Kerttu keräsi vuosikymmeniä sitten tietoja ylivieskan paikan nimistä. Ajattelin että tiedosta voisi olla monelle hyötyä, joten nyt tiedätte. Ja nyt itse asiaan: Huhmarkallio on aina ollut tunnettu käärmeistään. Siellä kallionkoloissa niiden on aina ollut hyvä viettää talvihorrosta.
Mäen alapuolella lähempänä nykyistä Savon tietä oli ja lienee yhä Pankkoolin lähde. Lähteen luona on ollut talo. Kerrotaan että pieni lapsi istui kerran siellä lattialla ja söi kulhosta puuroa. Tulipa käärme samalle astialle jolloin lapsi totesi:
-- Älä kielellä lipitä,työ lutikalla! !!


Raudaskylän historiaa tarinoiden muodossa: Osa 8 - Koskelan Kyösti

Kuka oli Koskelan Kyösti? Jotkut ovat väittäneet ettei ole ollut olemassa kun ei kirkonkirjat tunne... Monenlaista selitystä on esitetty, mutta oikea selitys on kovin yksinkertainen: Ylivieskan Koskipuhdossa oli Koskela niminen talo, josta Kyösti kaatui taistelussa. Kun kasakat saivat selville hänen talonsa, kaikki talon asukkaat surmattiin kostoksi. Tämän kertoo Koskipuhdon kyläkirja. Ennen kuten nykyisinkin vielä maalla ihmisiä usein kutsutaan, ei suku-vaan talonnimen mukaan.

Tarinan kirjoittaja: Reino Marjakangas 

https://www.facebook.com/groups/868785617280032/permalink/958921738266419/

 

Raudaskylän historiaa tarinoiden muodossa: Osa 7 - Pahan pirtin kangas

Lassilan (opiston)mäen ja Huhmarin välissä on peruskartassa Pahan pirtin kangas. Taas nimi ison vihan ajalta. Kankaalla oli pirtti,josta venäläiset kävi ryöstämässä ylivieskaa. Jälleen kerran Raudas-Pekka ja Koskelan Kyösti puuttui asiaan ja pirtti tuhottiin.

Erään vanhan raudaskyläläisen mukaan tämän kankaan ja Huhmarin välissä on useiden venäläisten hauta... missä, sitä ei tiedetä. Tosin Huhmarin päällä,ylikulkusillan luona on kiviröykkiö, joka on merkitty kivikauden haudaksi kysymysmerkin kera. Tulee mieleen, että entä jos se on isonvihan ajalta?

Seuraava tarina taitaa ainakin loppuosasta olla vähän muuttunut, mutta hauska ja totuus lienee lukijan vastuulla. Kerran Raudas-Pekka ja Koskelan Kyösti joutuivat piiritetyksi. He hiihtivät lumen täyteen jälkiä ja kiipesivät puihin. Venäläiset olivat tulleet perässä ja todenneet puun juurella:
- latu loppuu tähän!!!

Tarinan kirjoittaja: Reino Marjakangas

keskiviikkona, maaliskuuta 31, 2021

Raudaskylän historiaa tarinoiden muodossa: Osa 6 - Aarteita ja aarreunia

Iso vihan aikaan vihulaista kiinnosti rahat ja hopeat. Atte Kalajoki on kirjoittanut kirjan Calamniukset-runoilevat papit jossa heidän kirjoittama pitkä suuri sururuno ison vihan hirmutöistä. Calamniuksethan olivat Suur-kalajoen pappeja, yksi ylivieskan kappeliseurakunnassakin. Kirjassa kerrotaan paljon ylivieskan tilanteesta... mutta nyt Raudaskylään.

Kemppaisen Suoma kertoi nähneensä unen, jossa käskettiin kaivaa Ojalan pellolta määrätystä ojasta, niin löytyisi aarre.

Kariniemen Marttia oli unessa kehotettu kävelemään navetan takaa alkavaa polkua Ylivieskaan päin niin löytyisi aarre.

Löytyllä asui mummu,joka oli ennustanut että kirkon kello ääni kuuluu raudaskylältä, tynnyrinevalla tynnyrin paksuinen kultasuoni, löytynnevalta kuuluu niittokoneen trampan ääni ja Mäkelän ison kuusen alla on aarre.

Osa näistä on nyt totta.

Nivalasta eräs metsästäjä 1800-luvulla löysi hopea-aarteen, joka oli piilotettu venäläisiltä yli sata vuotta aiemmin. Se on nyt Suomen kansallismuseossa. KJL-studio on tehnyt asiasta filmin. On myös olemassa näytelmä, joka pitäisi olla Nivalassa arkistossa. Tähän aarteeseen liittyy Raudas-Pekka, koska hän ajoi venäläisiä raudaskylältä Nivalaan, kun tämä aarre oli piilotettu. Näissä taisteluissa Koskelan Kyösti kaatui.

Kirjoittaja: Reino Marjakangas

Raudaskylän historiaa tarinan muodossa: Osa 5 - Kumukallio

Iso vihan aikaan Löytty ja Kariperä olivat asumatonta erämaata. Löytyn takana on ns. kumukallio, jossa perimätiedon mukaan Raudaskylän asukkaat ovat olleet venäläisiä paossa. Kallio kumisee hyvin laajalla joten siellä lienee isohko luola. Vuosikymmeniä sitten nuoriso on etsinyt luolan suuta, mutta se on yhä hukassa.

Haapajärvellä oli 20 vuotta sitten "karhun kannoilla" seminaari,jossa minä kahvitauolla asiasta puhuin Suomen tunnetuimmalle luolien tutkijalle. Hän otti tiedot ylös ja lupasi poiketa kunhan ehtii.. Vielä ei ole ehtinyt :)

Kertoja: Reino Marjakangas

lauantaina, maaliskuuta 27, 2021

Raudaskylän historiaa tarinan muodossa: Osa 4 - Ilta hämärtyy, metsä lähestyy

Myös Padinki oli isonvihan aikaan erämaata. Kasakoilla oli piilopaikka nykyisen Padingin  riippusillan lähettyvillä. Myöhemmin alue on raivattu pelloksi ja sieltä on löytynyt luita ja rahoja, joita oli röystetty Nivalasta.

Raudas-Pekka kumppaneineen oli iltahämärässä piirittänyt alueen. Vartija oli seisonut ulkopuolella humalassa.

Piirittäjät olivat ottaneet kuusen näreet suojaksi ja hiipineet lähemmäksi. Vartija oli huutanut tarinan mukaan:

- ilta hämärtyy,metsä lähestyy!!!

Tuo sama huudahdus on liitetty myös Kariperälle. Kumpi lienee oikein? No satoja vuosia sukupolvelta toiselle siirtyneissä tarinoissa saattaa tulla pieniä muutoksia.

Raudas-Pekka oli kuiskannut Koskelan Kyöstille:

- katso kun ammun vartijaa silmien väliin!

- meinaatko osua?

- etkö ole nähnyt kun olen ampunut linnun lentoon?

Kun vartija oli kuollut, sisällä olijat tyrkyttivät savuräppänöistä ryöstörahoja...

Sisälle tiputettiin savuavia olkia jolloin kasakat tupehtuivat savuun ja häkään.

Tänä päivänä paikka on peltona ja kutsutaan mustan mullan aroksi. ...

Eiköhän ne Nivalan asukkaatkin tämän jälkeen saaneet ainakin jonkin aikaa olla rauhassa.


Kirjoittaja: Reino Marjakangas

https://www.facebook.com/groups/868785617280032/permalink/959573314867928/