Kaupat murroksen mittareina
1960-luvulla Suomen vaurastuminen alkoi näkyä maaseudulla autojen ja monien kodinkoneiden yleistymisenä. Kun monen työt olivat kauempana kotoa, auto helpotti kulkua, mutta samalla ostosten tekokin usein siirtyi isompiin keskuksiin.
Vielä-70-luvun alkuvuosina Raudaskylälläkin oli kauppoja joka "niemen notkossa ja saarelmassa".
Isollakoskella oli 2 kauppaa, Löytylläkin osuuskaupan myymälä, samoin Huhtalassa.
Raudaskylän keskustassa oli osuuskauppa, K-kauppa, Haapalan Joonaan, Singon ja Erkkilän kaupat.
Osuuskaupoista kylällä toimi viimeksi keskustan kauppa, joka lopetettiin-90-luvun alussa. Naapuri kauppias osti sen ja viimeksi minä pidin siinä Marjakankaan Korukivi-nimistä liikettä.
Osuuskauppaan nimettiin viimeiseksi kaupan hoitajaksi henkilö, joka ei tilannut sinne juuri mitään myytävää... eräs tuttu halusi ostaa vähän enemmän jauhelihaa ,mutta myyjä ei myynyt... pitää kuulemma muillekin jäädä!! Yleensähän kauppias toteaa,että hups tuli vähän yli,mutta haitanneeko tuo!!
Kun hän oli lomalla,olivat myyjät täydentäneet kaupan lahja tavara hyllyjä. Lomalta tullessaan hän oli ollut pahalla päällä kun oli tilattu tavaraa.
- No ainahan meillä on ollut kyläläisille myynnissä myös lahjatavaraa vähissä määrin!!
Selitys ei mennyt läpi.... liikevaihto laski.. kumma kyllä... ja osuuskauppa loppui kylältä.
Muistan yhden kerran kun olin ostoksilla ja nuori harjoittelijatyttö istui kassakoneen takana. Hartikaisen Hannu tuli maksamaan kuukauden ostoksia. Ennen oli mahdollista ostaa kaupasta velaksi ja maksaa myöhemmin. Olen kuullut että ainakin maaseudulla tämä oli hyvin Yleistä, kun oli paljon köyhyyttä. Niitä ostoksia sitten yritettiin maksella kuka kerralla kuka pienemmissä erissä. Kaupalla varmaankin hankalaa,mutta monille köyhemmille todella tarpeellinen systeemi.
Hän kysäisi pilke silmäkulmassa hänen perinteisellä huumorillaan tytöltä:
- Paljonko sitä velkaa siellä olikaan? Voiskohan sen maksaa noin niinkuin luonnossa?
Tyttö punasteli kuin paloauto. 
Haapalan Joonas lopetti kaupanpidon70-luvun alussa. Hän harrasti myös kellokauppaa ja minäkin kävin häneltä ostamassa elämäni ensimmäisen kellon. Leijonan.
Singon Reino ja Mandi pitivät kauppaa K-kauppaa vastapäätä. Reino oli aiemmin ollut viereisen osuuskaupan hoitaja, mutta sittemmin perustanut oman. Myöhemmin samassa talossa toimi Lootus-baari ja sen jälkeen Raudaskylän sähköosuuskunta. On nykyisin asuin käytössä.
K-kaupalla oli vuosikymmenten aikana monia omistajia. Minun aikanani Antti-Roiko ja Pinola, viimeisenä kauppaa hoiti Hurmelinna ,jonka aikana siinä oli myös asiamiesposti. Se taisi siirtyä jo Pinoloiden aikaan kauppaan.
Erkkilän kauppa sijaitsi Savontien varressa ja hän olikin kerran todennut, että tie hänen kaupan piti pystyssä! Sieltä ne asiakkaat tuli.
Yhtään kauppaa ei ole jäljellä. Opiston yhteydessä on pieni kioski ja Hyttisillan lähellä Sikabaari - Maatilan lihakauppa, jossa myös muuta elintarviketta myynnissä.
Toinen iso murros maaseudulla kiihtyi-90-luvun alussa, kun liittyminen EU:hun toi muutoksia maanviljelyyn. Siitä olenkin kirjoittanut jo aiemmin kirjasen "Mietteitä maaseudun murroksesta".
Tarinan kirjoittaja on Reino Marjakangas:
https://www.facebook.com/groups/868785617280032/permalink/1010983296393596/
1 kommentti:
Isollakoskella oli 60-luvulla 4 kauppaa; Siltala (Hurmelinnan talo), E-myymälä (purettu), Osuuskauppa (viimeisimmäksi K-valinta Isokoski toimi niissä tiloissa), ja vielä Erkkilän kauppa siinä, missä nyt on Heikillä autokorjaamo. Siltalan kaupan yhteydessä oli vielä baari.
Lähetä kommentti