1800-luvun loppupuolen suuret nälkävuodet-
Talvi jatkui... ei tuntunut tulevan kesää... pakkanen vieraili, halla vei viljan, perunat... tuli nälkä talvet koko suomeen. Vaikeat ajat koetteli myös Ylivieskaa. Oli ainakin yksi paikka, jonne halla ei pystynyt: Huhmarlampi,kansan suussa Lampinjärvi. Sinne eräs pariskunta, kutsutaan heitä vaikka Heikiksi ja Liisaksi, raivasi pellot, rakensi majansa. Järvestä sai kalaa, pelloilta ruokaa ja lehmiltä maitoa.
Vielä kun olin nuori, oli näkyvissä rakennusten pohjia ja peltoja. Järven toinen pää oli hyvin kapea ja jatkui pienenä purona hyllyvän suon keskellä. Siellä oli vaatimaton silta, jota kutsuttiin ja ehkä vieläkin kutsutaan karjansillaksi. Varmaankin kuljetettu lehmiä järven toiselle puolelle. Ehkä silta oli silloin paremmassa kunnossa.
Kun käveli polkua pihalta järven leveämpää kohtaa kohti, oli matkan varrella peltoja. Minun aikana siellä kasvoi myös Näsiää. Harvinaista kasvia, joka on kalkin suosija.
Usein olen kuullut legendaa järven jättikaloista, jotka oli rikkoneet pyydyksiä. Itsellä muistissa Karjasillan luota ongitut komeat ahvenet.
Ampumaradan lähellä on niin sanottu sileä Kallio. Siihen kallioon asukkaat hakkasivat tietoja nälkävuosista, mutta metsäkoneet ovat kaiken pilanneet. Vain vuosiluku näkyvissä. Oulun yliopiston arkeologin mukaan kyseessä todella harvinainen dokumentti. On olemassa tuolta ajalta hyvin vähän.
Yliluoman Joonas kävi tutkimassa aluetta ja löysi myös uudemman vuosiluvun 1926. Nykyisin järvellä on huvila-asutusta ja kallioiden päällä yleisessä käytössä oleva laavu.
Tarinan kirjoittaja: Reino Marjakangas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti