KURPITSANKASVATUKSEN SURKEA LOPPU
Kävin viikonloppuna Raudaskylällä vanhempiani katsomassa. Vanhat olivat soitelleet pitkin kesää ja kertoneet tohkeissaan -kurpitsoista. He olivat kokeeksi muutaman siemenen kylväneet, koulineet taimet, ja olleet innoissaan kun kurpitsat menestyivät yliodotusten. Varret olivat köynnöstäneet pitkästi luikerrellen pitkinryytimaata ja elokuussa kurpitsat kasvoivat muhkeiksi palloiksi.
Ensin aloittelevat kurpitsankasvattajat vähän ihmettelivät, mitäsellaisilla eksoottisilla hedelmillä oikein tekisi. Mutta pian sainpuhelimessa kuulla milloin säilykekurpitsaresepteistä jakurpitsakeiton terveellisyydestä, milloin kuivatuistakurpitsansiemenistä ja suunnitelmasta kaivertaa suurimmastakurpitsasta lyhty. Minulle kuulemma säästettiin kauniinmuotoistaoranssia isoa kurpitsaa omia kurpitsakokeilujani varten.
Perjantai-illalla 26.8. tulin kyläreissulle ja juttelimme vanhempienkanssa vielä tyytyväisinä kurpitsankasvatuksen eri vaiheista ja mitäkaikkea niistä vielä voisikaan kokeilla. Lauantai-aamulla lähdimmeoksasaksien kanssa ryytimaalle valitsemaan kauneinta kurpitsaa. Meitäkohtasi järkyttävä näky. Ensin huomasimme, että suurimmat kurpitsatolivat kadonneet. Seuraavaksi kävi selväksi, että muutkin kurpitsatoli viety! Jäljellä oli vain pienin ja kituliain yksilö. Pettymys oli kirvelevä.
Kauhuksemme vielä myöhemmin päivällä löysimme opiston parkkipaikaltarikkihakattujen kurpitsojen jäänteitä. Kurpitsat oli murkattu, eikäniistä tänä syksynä saisikaan säilykkeitä tai kynttilälyhtyjä. Kylläoli mieli maassa.
Hanna Tuura
2 kommenttia:
Voi kauheaa! Jos joku tietää tapauksesta jotain, kannattaisi kertoa. Asiaahan ei saa tekemättömäksi, mutta anteeksipyyntö olisi nyt kohdallaan.
Kaikenlainen ilkivalta ÄRSYTTÄÄ!
Lähetä kommentti